Pitäisikö valtion velkaa lyhentää

Palkansaajien Tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander kertoo Taloussanomien haastattelussa näkemyksiään talouden laskusuhdanteen aiheuttamasta valtion velan kasvusta ja sen takaisinmaksusta. Kianderin mukaan Suomalaisia pelotellaan turhaan valtion velan kasvulla. Hänen mielestään on suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvä harhaluulo, että valtion pitäisi maksaa velkansa pois.
Kianderin mielestä kannattaisi maksaa lainojen korot pois ja murehtia vähemmän velan pienentämistä. Velan maksu hyvinäkin aikoina johtaisi hänen mukaansa budjettileikkauksiin ja isoihin veronkorotuksiin. Valtion velan määrä on tällä hetkellä n. 60 miljardia €. Arvioiden mukaan velka nousee lähivuosina laskusuhdanteen seurauksena 100 miljardin euron tietämille valtion elvytystoimien ja julkisen talouden menojen kasvun, esim. työttömyyskorvausten rahoittamiseksi. Tämä on kuitenkin hänen mukaansa vielä siedettävällä tasolla, eikä syytä huoleen ole.
Kianderin mukaan kannattaa ennemmin tarkastella koron osuutta bkt:stä, kuin koron suuruutta rahana. Hän laskee, että kolmen prosentin korolla koron osuus olisi nykyään n. 1,6 % bkt:stä. 30 vuoden kuluttua korkomeno olisi 0,75 % bkt:stä, eli koron osuus pienenee talouden kasvaessa. Samoin käy velan, mikäli uutta velkaa ei oteta. Tämä perustuu kuitenkin siihen olettamukseen, että maailman meno jatkuu entiseen malliin. Talouden tulisi kasvaa totuttuun tapaan eikä vallitsevan tilanteen kaltaisia, velkaa kasvattavia syviä laskusuhdanteita saisi tulla. Jos velkaa kuitenkin joudutaan pitkällä aikavälillä kasvattamaan ilman, että sitä välillä lyhennetään se voi johtaa Suomen luottoluokituksen heikkenemiseen ja sen seurauksena lainan saanti vaikeutuu ja laina kallistuu. Lisäksi lainanlyhennyksillä hyvinä aikoina voitaisiin Kianderin mukaan tasata suhdannevaihteluita. Pelkkä korkojen maksu tarkoittaisi myös sitä, että päättäjät luistaisivat vastuusta ja sysäisivät sen tulevien sukupolvien vastuulle. Tästä johtuen velkaa pitäisi mielestäni alkaa maksamaan heti kun se alkaa olla valtion talouden kannalta järkevää.
30 vuotta on kuitenkin pitkä aika ennustaa talouden tapahtumia. Edellisestä lamasta on aikaa alle 20 vuotta, eikä sen aiheuttamaa velkaa ole saatu juurikaan supistettua talouden voimakkaasta kasvusta huolimatta. Maailma ehtii muuttua melkoisesti ja on hyvinkin mahdollista ja mielestäni jopa todennäköistä, että vuoteen 2050 mennessä taloudellinen ja poliittinen tilanne meillä ja eritoten maailmalla on muuttunut melkoisesti.

Matti Kuisma
Lähde:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2009/04/01/velkaa-ei-tarvitse-maksaa-takaisin/20098579/12?pos=2

Lamasta syntyy pitkä varjo

Jan Hurri käsittelee artikkelissaan 1990-luvun lamaa ja siitä miten elpyminen siitä on vieläkin kesken. Nykyinen taantuma uhkaa muuttua lamaksi, vaikka Suomi ei ole täysin elpynyt edellisestäkään. Talous ja pörssi ampaisivat viime lamasta uuteen nousuun muutamassa vuodessa, mutta työllisyys ei toipunut niin nopeasti. Työllisyyden lisäksi lama jätti pitkän varjon asuntomarkkinoille, jotka virkosivat selvästi taloutta hitaammin.

Talouden tunnusluvut syöksyvät nyt alas kovalla voimalla, viimeksi tälläistä on koettu 1990-luvun alkuvuosina. Osa ekonomisteista puhuukin jo suoraan lamasta. Lamarinnastukset ovat pahaenteisiä, sillä parikin vuotta kestävällä täysimittaisella lamalla voi olla erittäin pitkä ja synkeä varjo. Suomen 1990-luvun alun lama oli läntisten teollisuusmaiden ankarin talouskurimus sitten toisen maailmansodan, mahdollisesti jopa sitten 1930-luvun maailmanlaajuisen lamakauden.

Pahinta Suomen viime lamassa oli kuitenkin se, että lama ei ole täysin hellittänyt vieläkään.

Talous syöksyi 1990-luvun alun Suomessa nelisen vuotta raakaa alamäkeä. Vuosina 1990–93 maan bruttokansantuote supistui alamäen alkamisesta uuden nousun alkuun karkeasti 15 prosenttia, osakekurssit Helsingin pörssissä menettivät arvostaan jopa 70 prosenttia. Talouden ja pörssin alamäki ei kuitenkaan kestänyt loputtomiin.

Markan kelluttamisen, voimakkaiden koronlaskujen ja pääomatuonnin vapauttamisen jälkeen talous toipui uuteen rivakkaan nousuun ja osakekurssit ampaisivat rakettimaiseen nousuun. Bruttokansantuote toipui ennalleen seitsemässä vuodessa alamäen alkamisesta. Osakekurssit elpyivät ennalleen vielä nopeammin, kurssit olivat takaisin romahdusta edeltäneessä huipussaan viidessä vuodessa.

Mutta työllisyys ei ole vieläkään toipunut ennalleen.

Suomen viime lamaa on arvioitu selvästi tyypillistä talouskriisiä ankarammaksi. Nykyistä talouskriisiä on kuitenkin vaikea arvioida, on vaikeaa ennustaa kauanko se kestää ja kuinka pahan jäljen se jättää. Nyt Suomi on kuitenkin eri asemassa viime laman aikaan. Viime lamaan Suomi syöksyi korviaan myöten veloissa, veloissa olivat niin kotitaloudet, yritykset ja koko kansantalouskin.

Nyt lukuisat kansainväliset vertailut osoittavat Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tapaan, että Suomi ja suomalaiset ovat kaikista länsimaista kenties vähiten velkaisia ja asuntojenkin hinnat ovat meillä pysyneet kohtuullisina.

Hyvä kunto parantaa nyt Suomen kriisinkestävyyttä, mutta ei Suomikaan täysin turvassa ole. Tämä on käynyt lukuisista lomautus- ja irtisanomisuutisista täysin selväksi.

Aika näyttää miten tässä käy, ennustuksia on vaikea tehdä.

(Taloussanomat, 22.3.2009 07:02 Artikkeli: ”Lamasta syntyy pitkä varjo” )

Nordea: Tuotot kasvavat vahvasti. Vai miten se oli?

Nordea ilmoitti torstaina ylimääräisessä yhtiökokouksessa 12.3 tuloksensa kasvaneen alkuvuonna 2009. Samaisessa yhtiökokouksessa päätettiin osakeannista.

Minulla oli käsitys, että nimenomaan pankeilla tässä taantumassa menee huonosti jos jollain. Esimerkiksi Islannissa paikalliset ovat ajaneet maan konkurssin partaalle holtittomalla lainapolitiikalla. Eikä sovi unohtaa syitä mistä koko taantuma lähti liikkelle eli Yhdysvaltojen finanssikriisistä. Finanssikriisi  lähti liikkelle muunmuassa siitä syystä että asuntolainoja myönnettiiin liian löysin perustein. Mikäli ei ollut varaa maksaa asuntolainaa niin ei mitään hätää, sillä ei muutakun pankkiin hakemaan lainaa asuntolainan maksuun. Tämä oli mahdollista, koska Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla uskottiin kiinteistöjen hintojen nousevan tasaisesti. Asuntokuplan puhjetessa taantuman kivi lähti sitten vierimään, eikä loppua näy.  

Nordean alkuvuoden tulos on peräti parempi kuin vuoden 2008 alussa, vaikka silloin ei vielä osattu arvailla tulevaa taantumaa, tai sen suuruutta. Muistelen hämärästi, kuinka tiedotusvälineissä helmikuun alussa oli puhuttiin Nordean harkitsevan ensimmäisenä ruotsalaisena pankkina harkitsevansa Ruotsin valtion lupaamaa pankkitukea. Siksi ihmetyttääkin, miten vain vähän myöhemmin tehdään kovaa tulosta. Ehkä puheet kovasta tuloksesta liittyvätkin jotenkin tulevaan mahdolliseen osakeantiin?

(Taloussanomat 12.3.2009 11:11 Nordea: Tuotot kasvavat vahvasti)

Taantuma virallistui, mutta lamaan on sentään vielä matkaa

Aamulehdessä ilmestyneessä artikkelissa toimittaja Kari Asikainen toteaa Suomen kansantalouden sukeltaneen viime vuoden viimeisellä neljänneksellä virallisesti taantumaan. Tilastokeskuksen mukaan kokonaistuotanto supistui jo toisena perättäisenä neljänneksenä.
Artikkelissa verrataan erilaisia kansantalouden lukuja. Loka- joulukuussa Suomen bruttokansantuote supistui 2,4 prosenttia vuotta aiemmasta. Tämän lisäksi kokonaistuotanto pieneni 1,3 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Bruttokansantuote kasvoi alkuvuoden ansiosta viime vuonna 0,9 prosenttia ollen euroissa 186 miljardia euroa. Kuitenkin vielä vuotta aiemmin bruttokansantuote ylsi 4,2 prosentin kasvuun. Artikkelissa todetaan, että kasvu oli hitainta sitten 1990-luvun laman jälkeen. Tarkkaa määritelmää siitä, milloin ollaan lamassa ja milloin taantumassa ei ole, mutta lamassa pudotus kestää pitkään ja käydään useiden prosenttien miinuskasvussa.
Kulutuksen ansiota oli viime vuoden tuotannon pysyminen kasvun puolella. Yksityisen kulutuksen noin 1,2 prosenttiyksikön ja julkisen kysynnän noin 0,3 prosentin kasvu pitivät yllä talouskasvua. Ulkomaankaupasta ei ollut enää kasvun vetäjäksi, vaan se putosi.
Artikkelissa kerrotaan teollisuuden tuotannon ja tilauksien, rakentamisen sekä ulkomaankaupan olevan laskussa vuoden lopulla. Kuitenkin metsäteollisuuden sekä asuntorakentamisen lasku alkoi vielä jo paljon aikaisemmin. Artikkelin mukaan vasta tammikuussa työttömyys notkahti ylöspäin ja työllisten määrä alaspäin. (Mielestäni kuitenkin työttömyys notkahti jo ennen vuoden vaihdetta…) Kotitalouksissa varovaisuuden kasvu näkyi velkaantumisasteen nousun pysähtymisenä. Niiden säästämisaste pysyi kolmatta vuotta negatiivisena eli käytännössä kulutus ylitti tulot.
Toimittaja Kari Asikainen on kerännyt artikkeliin lukuja myös Suomen ulkopuolelta. Artikkelissa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on ollut vieläkin rajumpia laskuja. Muun muassa talous supistui Yhdysvalloissa viime vuoden loka- joulukuussa jopa 6,2 prosenttia! Maa alkaa olla lamassa sekä bruttokansatuotteen pudotus on suurin sitten vuoden 1982. Kuitenkin Yhdysvaltojen alamäki jatkuu ja ennusteet ovat odotettua synkempiä. Ruotsissa loka-joulukuun bruttokansantuote laski viime vuoteen verrattuna 4,9 prosenttia. Tanskassa pudotus oli lähes yhtä raju.
Mielestäni artikkeli tuo esiin hyvin Suomen tilanteen verrattuna muihin maihin. Suomi pystyy selviytymään taantumasta paremmin kuin esimerkiksi naapurivaltio Ruotsi. Emmekä todennäköisesti joudu lamaan niin kuin Yhdysvallat. Vaikka elämmekin epävarmoja aikoja, meillä menee silti hyvin suhteessa muihin valtioihin!

(Aamulehti, Lauantai 28.2.2009, Artikkeli ”Suomi oli koko loppuvuoden 2008 selvässä taantumassa”)

Inferiorinen hyödyke

hyödyke, jonka kysytty määrä muiden seikkojen ollessa ennallaan laskee tulojen kasvaessa, esimerkiksi peruna

Oligopoli

Oligopoli on epätäydellisen kilpailun muoto, jossa markkinoilla on vain muutama tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Oligopolille on usein ominaista kilpailun vähäisyys ja usein tästä johtuva matala tai epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna vähäinen tuotannon määrä.

Suomi saa laskea ravintolaruoan arvonlisäveron 12 prosenttiin

Pitkän kiistelyn jälkeen EU-maiden valtionvarainministerit pääsivät vihdoin sopuun ravintolapalveluiden ja muiden työvoimavaltaisten alojen alv-alennuksista. Neuvottelut käytiin tiistaina 10.3. Brysselissä. Suomen EU-suurlähettilään Jan Storen mukaan päätös oli ”puskemisen takana”. Suurin hankkeen vastustaja on ollut Saksa, jonka hallitus ei usko arvonlisäveronalennuksen luovan lisää työpaikkoja.

EU-maat saavat halutessaan laskea ravintolaruoan arvonlisäveroa työllisyyden edistämiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi. EU-komission ehdotuksen mukaan jäsenmaat saavat alkaa soveltamaan alv-kantoja vuoden 2011 alusta. Jäsenmaat sitoutuivat myös siihen, ettei arvonlisäveron alennuksista enää kiisteltäisi, eikä komissio aio tehdä asiasta enää uusia esityksiä.

EU-maat voivat itse valita, mihin palveluihin alv-alea sovelletaan, sillä ravintolapalveluiden lisäksi uutta alv-kantaa voi soveltaa mm. parturi- ja kampaamopalveluihin, asuintalojen korjauksiin, suutaripalveluihin, ikkunanpesuun sekä polkupyörien korjaukseen.

Suomessa ravintolaruoan arvonlisäveroa saadaan laskea 22 prosentista 12 prosenttiin, joka tarkoittaa sitä, että ravintolaruoan hinnat voivat laskea 8,2 prosenttia, mutta voi olla ettei ravintolat siirrä alennusta täysimääräisesti hintoihin. En osaa sanoa lisääntyisikö ravintolassa käynti, mikäli hinnat laskisivat, mutta voi olla että ravintolaruoan kysyntä kasvaisi pienempituloisten henkilöiden ja opiskelijoiden keskuudessa. Ruoan arvonlisävero laskee syksyllä ja hallitus aikoo seurata tarkkaan näkyykö alennus ravintoloiden hinnoissa.

Lähde: http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomi+saa+laskea+ravintolaruoan+arvonlis%C3%A4veron+12+prosenttiin/1135244177399 [Viitattu 11.3.2009]