Lamasta syntyy pitkä varjo

Jan Hurri käsittelee artikkelissaan 1990-luvun lamaa ja siitä miten elpyminen siitä on vieläkin kesken. Nykyinen taantuma uhkaa muuttua lamaksi, vaikka Suomi ei ole täysin elpynyt edellisestäkään. Talous ja pörssi ampaisivat viime lamasta uuteen nousuun muutamassa vuodessa, mutta työllisyys ei toipunut niin nopeasti. Työllisyyden lisäksi lama jätti pitkän varjon asuntomarkkinoille, jotka virkosivat selvästi taloutta hitaammin.

Talouden tunnusluvut syöksyvät nyt alas kovalla voimalla, viimeksi tälläistä on koettu 1990-luvun alkuvuosina. Osa ekonomisteista puhuukin jo suoraan lamasta. Lamarinnastukset ovat pahaenteisiä, sillä parikin vuotta kestävällä täysimittaisella lamalla voi olla erittäin pitkä ja synkeä varjo. Suomen 1990-luvun alun lama oli läntisten teollisuusmaiden ankarin talouskurimus sitten toisen maailmansodan, mahdollisesti jopa sitten 1930-luvun maailmanlaajuisen lamakauden.

Pahinta Suomen viime lamassa oli kuitenkin se, että lama ei ole täysin hellittänyt vieläkään.

Talous syöksyi 1990-luvun alun Suomessa nelisen vuotta raakaa alamäkeä. Vuosina 1990–93 maan bruttokansantuote supistui alamäen alkamisesta uuden nousun alkuun karkeasti 15 prosenttia, osakekurssit Helsingin pörssissä menettivät arvostaan jopa 70 prosenttia. Talouden ja pörssin alamäki ei kuitenkaan kestänyt loputtomiin.

Markan kelluttamisen, voimakkaiden koronlaskujen ja pääomatuonnin vapauttamisen jälkeen talous toipui uuteen rivakkaan nousuun ja osakekurssit ampaisivat rakettimaiseen nousuun. Bruttokansantuote toipui ennalleen seitsemässä vuodessa alamäen alkamisesta. Osakekurssit elpyivät ennalleen vielä nopeammin, kurssit olivat takaisin romahdusta edeltäneessä huipussaan viidessä vuodessa.

Mutta työllisyys ei ole vieläkään toipunut ennalleen.

Suomen viime lamaa on arvioitu selvästi tyypillistä talouskriisiä ankarammaksi. Nykyistä talouskriisiä on kuitenkin vaikea arvioida, on vaikeaa ennustaa kauanko se kestää ja kuinka pahan jäljen se jättää. Nyt Suomi on kuitenkin eri asemassa viime laman aikaan. Viime lamaan Suomi syöksyi korviaan myöten veloissa, veloissa olivat niin kotitaloudet, yritykset ja koko kansantalouskin.

Nyt lukuisat kansainväliset vertailut osoittavat Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tapaan, että Suomi ja suomalaiset ovat kaikista länsimaista kenties vähiten velkaisia ja asuntojenkin hinnat ovat meillä pysyneet kohtuullisina.

Hyvä kunto parantaa nyt Suomen kriisinkestävyyttä, mutta ei Suomikaan täysin turvassa ole. Tämä on käynyt lukuisista lomautus- ja irtisanomisuutisista täysin selväksi.

Aika näyttää miten tässä käy, ennustuksia on vaikea tehdä.

(Taloussanomat, 22.3.2009 07:02 Artikkeli: ”Lamasta syntyy pitkä varjo” )

Nordea: Tuotot kasvavat vahvasti. Vai miten se oli?

Nordea ilmoitti torstaina ylimääräisessä yhtiökokouksessa 12.3 tuloksensa kasvaneen alkuvuonna 2009. Samaisessa yhtiökokouksessa päätettiin osakeannista.

Minulla oli käsitys, että nimenomaan pankeilla tässä taantumassa menee huonosti jos jollain. Esimerkiksi Islannissa paikalliset ovat ajaneet maan konkurssin partaalle holtittomalla lainapolitiikalla. Eikä sovi unohtaa syitä mistä koko taantuma lähti liikkelle eli Yhdysvaltojen finanssikriisistä. Finanssikriisi  lähti liikkelle muunmuassa siitä syystä että asuntolainoja myönnettiiin liian löysin perustein. Mikäli ei ollut varaa maksaa asuntolainaa niin ei mitään hätää, sillä ei muutakun pankkiin hakemaan lainaa asuntolainan maksuun. Tämä oli mahdollista, koska Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoilla uskottiin kiinteistöjen hintojen nousevan tasaisesti. Asuntokuplan puhjetessa taantuman kivi lähti sitten vierimään, eikä loppua näy.  

Nordean alkuvuoden tulos on peräti parempi kuin vuoden 2008 alussa, vaikka silloin ei vielä osattu arvailla tulevaa taantumaa, tai sen suuruutta. Muistelen hämärästi, kuinka tiedotusvälineissä helmikuun alussa oli puhuttiin Nordean harkitsevan ensimmäisenä ruotsalaisena pankkina harkitsevansa Ruotsin valtion lupaamaa pankkitukea. Siksi ihmetyttääkin, miten vain vähän myöhemmin tehdään kovaa tulosta. Ehkä puheet kovasta tuloksesta liittyvätkin jotenkin tulevaan mahdolliseen osakeantiin?

(Taloussanomat 12.3.2009 11:11 Nordea: Tuotot kasvavat vahvasti)

Taantuma virallistui, mutta lamaan on sentään vielä matkaa

Aamulehdessä ilmestyneessä artikkelissa toimittaja Kari Asikainen toteaa Suomen kansantalouden sukeltaneen viime vuoden viimeisellä neljänneksellä virallisesti taantumaan. Tilastokeskuksen mukaan kokonaistuotanto supistui jo toisena perättäisenä neljänneksenä.
Artikkelissa verrataan erilaisia kansantalouden lukuja. Loka- joulukuussa Suomen bruttokansantuote supistui 2,4 prosenttia vuotta aiemmasta. Tämän lisäksi kokonaistuotanto pieneni 1,3 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Bruttokansantuote kasvoi alkuvuoden ansiosta viime vuonna 0,9 prosenttia ollen euroissa 186 miljardia euroa. Kuitenkin vielä vuotta aiemmin bruttokansantuote ylsi 4,2 prosentin kasvuun. Artikkelissa todetaan, että kasvu oli hitainta sitten 1990-luvun laman jälkeen. Tarkkaa määritelmää siitä, milloin ollaan lamassa ja milloin taantumassa ei ole, mutta lamassa pudotus kestää pitkään ja käydään useiden prosenttien miinuskasvussa.
Kulutuksen ansiota oli viime vuoden tuotannon pysyminen kasvun puolella. Yksityisen kulutuksen noin 1,2 prosenttiyksikön ja julkisen kysynnän noin 0,3 prosentin kasvu pitivät yllä talouskasvua. Ulkomaankaupasta ei ollut enää kasvun vetäjäksi, vaan se putosi.
Artikkelissa kerrotaan teollisuuden tuotannon ja tilauksien, rakentamisen sekä ulkomaankaupan olevan laskussa vuoden lopulla. Kuitenkin metsäteollisuuden sekä asuntorakentamisen lasku alkoi vielä jo paljon aikaisemmin. Artikkelin mukaan vasta tammikuussa työttömyys notkahti ylöspäin ja työllisten määrä alaspäin. (Mielestäni kuitenkin työttömyys notkahti jo ennen vuoden vaihdetta…) Kotitalouksissa varovaisuuden kasvu näkyi velkaantumisasteen nousun pysähtymisenä. Niiden säästämisaste pysyi kolmatta vuotta negatiivisena eli käytännössä kulutus ylitti tulot.
Toimittaja Kari Asikainen on kerännyt artikkeliin lukuja myös Suomen ulkopuolelta. Artikkelissa kerrotaan, että Yhdysvalloissa on ollut vieläkin rajumpia laskuja. Muun muassa talous supistui Yhdysvalloissa viime vuoden loka- joulukuussa jopa 6,2 prosenttia! Maa alkaa olla lamassa sekä bruttokansatuotteen pudotus on suurin sitten vuoden 1982. Kuitenkin Yhdysvaltojen alamäki jatkuu ja ennusteet ovat odotettua synkempiä. Ruotsissa loka-joulukuun bruttokansantuote laski viime vuoteen verrattuna 4,9 prosenttia. Tanskassa pudotus oli lähes yhtä raju.
Mielestäni artikkeli tuo esiin hyvin Suomen tilanteen verrattuna muihin maihin. Suomi pystyy selviytymään taantumasta paremmin kuin esimerkiksi naapurivaltio Ruotsi. Emmekä todennäköisesti joudu lamaan niin kuin Yhdysvallat. Vaikka elämmekin epävarmoja aikoja, meillä menee silti hyvin suhteessa muihin valtioihin!

(Aamulehti, Lauantai 28.2.2009, Artikkeli ”Suomi oli koko loppuvuoden 2008 selvässä taantumassa”)

Inferiorinen hyödyke

hyödyke, jonka kysytty määrä muiden seikkojen ollessa ennallaan laskee tulojen kasvaessa, esimerkiksi peruna

Oligopoli

Oligopoli on epätäydellisen kilpailun muoto, jossa markkinoilla on vain muutama tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Oligopolille on usein ominaista kilpailun vähäisyys ja usein tästä johtuva matala tai epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna vähäinen tuotannon määrä.

Suomi saa laskea ravintolaruoan arvonlisäveron 12 prosenttiin

Pitkän kiistelyn jälkeen EU-maiden valtionvarainministerit pääsivät vihdoin sopuun ravintolapalveluiden ja muiden työvoimavaltaisten alojen alv-alennuksista. Neuvottelut käytiin tiistaina 10.3. Brysselissä. Suomen EU-suurlähettilään Jan Storen mukaan päätös oli ”puskemisen takana”. Suurin hankkeen vastustaja on ollut Saksa, jonka hallitus ei usko arvonlisäveronalennuksen luovan lisää työpaikkoja.

EU-maat saavat halutessaan laskea ravintolaruoan arvonlisäveroa työllisyyden edistämiseksi ja talouskasvun vauhdittamiseksi. EU-komission ehdotuksen mukaan jäsenmaat saavat alkaa soveltamaan alv-kantoja vuoden 2011 alusta. Jäsenmaat sitoutuivat myös siihen, ettei arvonlisäveron alennuksista enää kiisteltäisi, eikä komissio aio tehdä asiasta enää uusia esityksiä.

EU-maat voivat itse valita, mihin palveluihin alv-alea sovelletaan, sillä ravintolapalveluiden lisäksi uutta alv-kantaa voi soveltaa mm. parturi- ja kampaamopalveluihin, asuintalojen korjauksiin, suutaripalveluihin, ikkunanpesuun sekä polkupyörien korjaukseen.

Suomessa ravintolaruoan arvonlisäveroa saadaan laskea 22 prosentista 12 prosenttiin, joka tarkoittaa sitä, että ravintolaruoan hinnat voivat laskea 8,2 prosenttia, mutta voi olla ettei ravintolat siirrä alennusta täysimääräisesti hintoihin. En osaa sanoa lisääntyisikö ravintolassa käynti, mikäli hinnat laskisivat, mutta voi olla että ravintolaruoan kysyntä kasvaisi pienempituloisten henkilöiden ja opiskelijoiden keskuudessa. Ruoan arvonlisävero laskee syksyllä ja hallitus aikoo seurata tarkkaan näkyykö alennus ravintoloiden hinnoissa.

Lähde: http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomi+saa+laskea+ravintolaruoan+arvonlis%C3%A4veron+12+prosenttiin/1135244177399 [Viitattu 11.3.2009]

Finnvera jakoi jo ensimmäiset suhdannelainat ja -takaukset

Suhdannelainojen ja –takausten jako alkoi perjantaina ripeästi, kun Finnvera teki ensimmäiset päätöksensä jo samana päivänä. Se osoittaa, että pienille ja keskikokoisille yrityksille tarkoitettu taantuma-apu tulee tarpeeseen. Tulevien hakemusten määrää ja rahojen riittävyyttä on vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida, mutta Finnvera uskoo, että rahoitustuen tarve on huutava.

Suhdannetuotteet auttavat yrityksiä, joiden maksuvalmius tai kannattavuus ovat heikentyneet rahoituskriisistä alkaneen taloudellisen laskusuhdanteen takia. Ojala kertoo, että hakijan on täytettävä tietyt ehdot. Pääkriteeri on yrityksen kannattavuus ja toinen ehto vaatii, että yrityksen päärahoittajat eli pankit sitoutuvat myöntämään yritykselle lisärahoitusta tai vakauttamaan yrityksen luottoja vähintään vuodeksi. Sillä varmistetaan, että yrityksen kokonaisrahoitus pysyy kunnossa ja että raha on menossa nimenomaan yrityksen toimintaan eikä sillä voi esimerkiksi maksaa pois vanhoja lainoja.

Omasta mielestäni suhdannelainat ja –takaukset ovat hyvä apuväline pienten ja keskikokoisten yritysten selviytymisessä taantumasta. On myös hyvä, että tuet ohjataan kannattaviin yrityksiin eikä niiden tarkoitus ole antaa avustusta yrityksille, jotka ovat jo valmiiksi menossa konkurssiin.

Finnvera rahoittaa yleensä pk-sektoria eli alle 250 henkeä työllistäviä yrityksiä, mutta nyt suhdannerahoitusta voivat hakea myös korkeintaan tuhat henkeä työllistävät yritykset. Yhteensä rahaa on käytössä kolmen vuoden ajalle 900 miljoonaa euroa ja yritystä kohden myönnettävän suhdannelainan ja –takauksen summa voi olla väliltä 30 000 - 10 miljoonaa euroa. Rahan uskotaan riittävän hakemuksia vastaavasti. Mielestäni tämänhetkisessä tilanteessamme on hyvä asia, että suhdannerahoitusta voivat hakea myös isommat yritykset, jotka ovat avustuksen tarpeessa.

Ojala arvioi, että kolmen vuoden aikana suhdannetuotteita tullaan tarjoamaan noin 6000:lle yritykselle. Tarvetta tulee olemaan monilla eri toimialoilla. Puuteollisuus, rakentaminen ja metalliala ovat joutuneet ensimmäisinä kärsimään viennin supistumisesta, mutta nyt taantuma on alkanut vaikuttaa myös palvelualoihin.

(Aamulehti, Lauantai 7.3 2009, Artikkeli: ” Finnvera jakoi jo ensimmäiset suhdannelainat ja –takaukset” )

Nyt on vain odotettava

Tällä hetkellä moni yrittäjä miettii, onko hallitukselta tulossa vielä lisäapuja synkkään taloustilanteeseen. Valtiosihteeri Jyrki Sailaksen mukaan kaikki voitava on tässä vaiheessa tehty. Sailas sanoo, että kansallisella elvytyksellä ei saada ihmeitä aikaan, koska ongelma on täysin kansainvälinen. Nyt ei siis voida kuin odottaa. Ulkomaankauppa on laskenut romahdusmaisesti kaikkialla.

Silti rahaa on tulossa ja on arvioitu, että Suomi on yksi tehokkaimmista elvyttäjistä. Elvytykseen käytetään tänä vuonna 1,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Hallitus on päättänyt tukea esimerkiksi vientiä - Finnveran vientiluottoja kasvatettiin ja lisäksi lanseerattiin uusia instrumentteja kuten suhdannelainat. Valtiosihteeri muistuttaa, että viennin rahoitusjärjestelyt ovat tehty kilpailukykyisiksi. Maailma ei ole pysähtynyt.

Aikaistamalla rakennus- ja väylähankkeita hallitus on pannut liikkeelle 1,6 miljardin investoinnit. Kun siihen lisätään vielä kansaneläkemaksun poisto ja poisto-oikeuksien korotus, tulee elvytyspaketin hinnaksi kaksi miljardia euroa. Huhtikuun alussa Kela-maksu alenee 0,8 yksikköä ja poistuu ensi vuoden alussa kokonaan. Sailaksen mukaan Kela-maksun poisto on konkreettinen kilpailukykyä parantava keino. Kuntien kustannukset kevenevät tänä vuonna 70 miljoonaa ja ensi vuonna 250 miljoonaa euroa.

Kansallisin voimin voi kuitenkin vaikuttaa yksityiskulutuksella. Verohelpotusten, inflaation hidastumisen ja nimellispalkkojen korotusten takia kansalaisten ostovoima on nyt korkealla. Yksityistä kulutusta on tuettu paljon.

Hallitus on käynnistänyt budjetti- ja lisäbudjettiesityksissään useita mittavia rakennus- ja infrastruktuurihankkeita. Ne tarjoavat työtä 3700 henkilötyövuoden verran. Eniten on kuitenkin elvytetty maa- ja vesirakentamista ja suuria tiehankkeita on aiennettu. Maa- ja vesirakennusala ovat kohtuullisen tyytyväisiä, sillä näyttää siltä, että ensi talvi on aika hyvin turvattu. Ilman elvytystä tämä ei olisi ollut mahdollista, kertoo Sailas.

Talonrakennussektoria dominoi asuntojen rakennus ja sen takia se on hankalampi elvytettävä. Suurin pulma on pankkirahoituksen löytäminen asuntotuotannolle. Vaikka rakennustuotteiden hinnat laskussa ja rakentajia saisi, omakotitontteja jää myymättä. Tämä johtuu kuluttajien psykologiasta.

Korjausrakentamisessa sen sijaan on näkyvissä jopa ylikuumenemista - esimerkiksi putkimiehistä on ollut paikoin pulaa. Palvelusektori on jätetty elvytystalkoiden ulkopuolelle, sillä palvelut eivät ainakaan toistaiseksi ole kriisissä. Ohjelmistoalan kehitystä seurataan tarkkaan, sillä jos se menee oikein huonoon jamaan, on mietittävä millaisilla hankkeilla valtio pystyisi alaa auttamaan. Se vaatisi tietysti lisää rahaa ja Sailaksen mukaan nykybudjeteissa siihen ei olisi varaa.

Artikkelissa Sailas sanoo, että kansallisella elvytyksellä ei saada ihmeitä aikaan, mutta mielestäni olisi tärkeää elvyttää mahdollisimman monessa maassa kansallisesti, jotta saataisiin aikaan myös kansainvälistä elvytystä. Talonrakennussektorilla menee nyt huonosti, ja mielestäni siihen voisi nyt yrittää panostaa. Rakentaminen on halpaa tällä hetkellä, se työllistäisi ihmisiä ja työvoimaa olisi tarjolla. Lisäksi korot ovat nyt alhaalla.

Lähde: Kauppalehti, Perjantai 6. maaliskuuta 2009 artikkeli: Sailas: Nyt vain odotetaan

Taantuma

Taantuma määritellään tilanteeksi, jossa maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Puoli vuotta ilman kasvua tarkoittaa siis taantumaa.
Lyhyttä taantumaa kutsutaan useimmiten taloudelliseksi korjausliikkeeksi tai matalasuhdanteeksi. Pidentynyt taantuma on puolestaan lama.

Kaikilla ei mene kumminkaan huonosti

Olemme jo jonkin aikaa saaneet seurata kuinka autoteollisuudella menee huonosti. Autojätti General Motors irtisanoo ihmisiä pois töistä ja autojen tuotannot lopetetaan. Yksi hyvä esimerkki on Saab jota uhkaa kokonaan kyseisen auton tuotannon lopettaminen ja tehtaiden sulkeminen. Lisäksi muita auto merkkejä jotka ovat mukana General Motorsin ympyröissä uhkaa suuret taloudelliset tappiot ja irtisanomiset. On myös otettu puheeksi että kyseinen GM menisi mahdollisesti konkurssiin ja valtioilta ei ole herumassa minkäänlaisia tukia synkkien aikojen pelastukseksi.

Huolia ei ole kumminkaan kaikilla autotehtailla. Saksalainen autojätti Volkswagen tekee ihmeitä näin talouden taantumankin aikana. Kyseinen volkkari oli tehnyt edellisvuonna sievoisen summan voittoa ja tällekin vuodelle on ennustettu tulevan mukavat summat. Onhan Volkswagen yksi suosituimmista automerkeistä mikä on mahdollistanut sen pysymisen pinnalla. Onhan se ”kansan auto”. Lisäksi onnellisten mukana on BMW ja Daimler jotka voivat iloisesti kääntää selkänsä laman ahdingolle.

Voisi olettaa että saksalaisissa on jotain mikä pitää heidän taloutensa hyvässä linjassa. Ainakin näin autoteollisuuden osalta. Voisi sanoa että saksalaiset on teollisuuden kuninkaita ja ovat aikanaan keksineet hyvät tuotteet ja kestävät sellaiset mikä on pitänyt kuluttajansa tyytyväisinä. Vai olisiko saksalaisilla hyvää bisnes silmää ja loogista ajattelua omien automerkkejensä kohdalla. Ikään kuin he tietäisivät mikä on toimivaa ja mikä ei. No, Saksahan on suurimpia teollisuusmaita, joten en voi olla kauhean väärässä.

Voi olla että joidenkin autoteollisuuden johtoportailla istuu ”ei niin hyviä” johtajia, päättäjiä tai suunnittelijoita mikä on tehnyt varsinkin GM:lle nykyisen vaikean tilanteen. Tai sitten kaikki vain ei ole ikuista ja joskus on päädyttävä pohjalle. Onni ei vain suosi kaikkia. Ehkäpä Volkswagenilla on oikeat ihmiset oikeissa tehtävissä mikä on sitten vain pitänyt auton tuotannon rullaamassa myös hankalina aikoina. Tai edellisistä lama vuosista on otettu ehkä jotain oppia.

Volkswagen odottaa voitollista vuotta 4.3.2009 11:32 Helsingin Sanomat

Monopoli

Monopoli on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä liian vähäinen tuotannon määrä.

Pätkätyö luo turvattomuutta

Anu Suora on tehnyt väitöskirjan, jossa hän tutkii pätkätöiden aiheuttamaa turvattomuutta ja köyhyyttä. Hänen mielestään ei asia kuitenkaan ole uusi, vaan lyhytaikaiset työsuhteet ovat vallinneet jo pitkään.

Pätkätyö tuottaa myös 2000 -luvun Suomessa taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta ja myös työtätekeviä köyhiä. On kuitenkin kyseenalaista, että vakaasta työelämästä oltaisiin siirtymässä uuteen ja ennennäkemättömään epävakauden aikaan.

Pätkätyöt ovat vanha ilmiö, joka asettaa sukupuolet arvojärjestykseen.

Anu Suorannan tutkimuksen mukaan työnantajan intressinä on ollut pitää työelämän aloite pois ammattiyhdistysliikkeeltä ennen ja nyt.

Keskeisenä kohteena tutkimuksessa ovat naiset 1920- ja 1930 -luvuilla, jolloin he tekivät työtä matalapalkka-alalla tekstiiliteollisuudessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on herättää kysymys, millä edellytyksillä Suomen työmarkkinahistoriassa voidaan puhua sopimusten turvasta, vakaasta ansiosta ja toimeentulon varmistavasta jatkuvasta palkkatyöstä.

Suorannan tekemä tutkimus on analyysi, siitä miten voidaan sanoa maailmansotien välisen työelämän ja 2000 -luvun työelämän muistuttavan toisiaan.

Itse voin sanoa ainakin sen verran asiasta, että mikäli homma jatkuu tällaisena, niin olisi parempi tehdä jotain pätkätyöntekijöiden rahansaannille töiden välisenä aikana – eli silloin, kun he eivät työskentele. Nimittäin pätkätöiden loppuessa tulee yleensä aika pitkä tauko, ennen kuin saa mistään rahaa. Yleensä on niin, että ei ole kärsitty karenssia, joka Kelalla on yleensä seitsemän päivän mittainen. Kun hakemus on täytetty ja laitettu postiin, voi mennä jopa kuusi viikkoa ennen kuin Kelalta saa vastauksen – johon vaikuttavat mm. pätkätyöpaikasta saatu lomaraha, käsiteltävien hakemusten määrä ja monentenako oma hakemus on saapunut Kelaan.

Ohessa linkki uutisjuttuun ja Kelan sivuille – jälkimmäinen tuomaan jotain selkoa mielipidehöpinääni, joka tuppaa joskus olemaan hieman sekavaa.

Lähde:
http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2009/02/12/patkatyo-luo-turvattomuutta/20093963/12

Linkki Kelan sivuille:

http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120202142400EH?OpenDocument

(Taloussanomat, Katja Okkonen, 24.2.2009)

Ja vielä vain synkkenee

Katja Okkosen Taloussanomien artikkelissa koskee suomalaisten ekonomien katsausta tämän hetkisestä taloudellisesta tilasta Suomessa ja maailmalla. Kataisen ja Etlan arvioista, että synkimmät talousarviot ovat tulossa toteen. Eli Suomen taloudessa mennään syvemmälle mitä alussa luultiin. Varsinkin viennin, teollisuuden ja työttömyyden luvut antavat tähän osviittaa.
Valtiovarainministerin tämän hetkinen ennuste on bruttokansantuotteen 4,4 prosentin lasku, Etlan arvio on tätäkin huonompi. Palkansaajien tutkimuslaitoksen, PT:n, arvio on Eero Lehdon mukaan 3,7 prosenttia ja Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pasi Holmin mukaan lasku olisi noin 3-4 prosentin luokkaa. Katja Okkosen haastattelemien talousasiantuntijoiden arviot ovat siis kaikki synkemmät kuin mitä ennustettiin. Itse mieluusti yhtyisin PTT:n arvioon, joka on muita valoisampi.

Eikö Suomi oppinut mitään viime lamasta? Itse en voi uskoa, että Suomi voisi mennä niin syvään lamaan kuin 90-luvulla. Toki lähtökohdat ovat erilaiset, nyt ei ole kysymys Suomen pankkikriisistä vaan romahdus tulee meren takaa. Tämän hetken uutisia seuraillessa maailman tila on monien ekonomistien mukaan samaa luokkaa kuin 30-luvun lama, mutta Suomen tilanne pitäisi olla Euroopassa parhaimmistoa.

Okkosen haastattelemien ekonomistien mukaan kotimaan markkinat voivat pelastaa tilanteen. Tähän lisäisin itse, että se voi helpottaa tilannetta, ei ehkä pelastaa. Talouskriisihän on koko maailmalla ja se vaikuttaa viennin ja tuonnin kautta Suomeen. Ekonomistit artikkelin mukaan korostavat, että viime laman aikaan talous meni alaspäin 12 prosenttia ja työttömyyden aiheutti kotoperäinen lama. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen Pasi Holm sanookin artikkelissa ” Se toive on olemassa, että tämä taantuma on selvästi vientivetoinen. Se ei näy työpaikoissa todennäköisesti niin paljon”. Uskon näin itsekin, vaikka myös teollisuuden ja rakentamisen alat ovat Suomessa tällä hetkellä jyrkässä laskussa.

Okkosen kirjoituksista saa kuvan, että Pasi Holmin arviot olisivat liian optimistisia ja positiivisia, ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennustepäällikön Pasi Sorjosen mukaan tämä käänne alaspäin on ollut jyrkempi kuin koskaan aikaisemmin. Artikkelin alkupään samantapaiset myhäilyt näyttävät mielestäni muuttuvan artikkelin loppupäätä kohti. Keitä näistä nyt uskoa, optimistia vai pessimistiä? Omia arvioitani johdattelee pitkälle toivo parempaan, en halua edes uskoa syvän laman tuloa.

Lähde: saatavilla: http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2009/02/24/ja-viela-vain-synkkenee/20095057/12?rss=poiminnat (viitattu 26.2.2009).

Pitkä taantuma edessä?

Optio – lehdessä ilmestyneessä Kun bisnesgurukin hämmästyi -artikkelissa kerrotaan amerikkalaisen Tom Petersin mielipiteitä taantumasta ja maailmantalouden tilanteesta. Tom Petersiä pidetään maailman tunnetuimpana liikkeenjohdon asiantuntijana ja hän on toiminut muun muassa Richard Nixonin hallinnon neuvonantajana.

”Leikkauksiin pitää lähteä heti, ja ne on syytä tehdä raskaalla kädellä.” Peters perustelee mielipidettään sillä, että on parempi varmistaa 30 000 työpaikkaa kuin pitää 40 000 ihmistä epävarmuudessa. Leikkauksia on pakko tehdä, jotta yritysjohto pystyisi pitämään huolta osakkeenomistajien eduista. Yrityksethän tavoittelevat taloudellista hyötyä. Yritysten tila heikkenee, joten kuluihin on pakkokin puuttua kustannusleikkauksilla. Työvoimakustannukset ovat suurimpia kustannuseriä, joten niistä on helppo karsia. Esimerkiksi työttömyyskorvausta saavia amerikkalaisia on lähes viisi miljoonaa. Työttömyysprosentti taas on 7,5 prosenttia. Prosentti voi nousta jopa 9-10 prosenttiin. Peters ei ihmettele, jos talouden tila jatkuisi kymmenen vuottakin.

Hyvän suhdanteen aikana yritysten tulisi pitää henkilöstömäärä minimissä. Petersin mielestä yrityksillä on hyvinä aikoina taipumus palkata kankeita uraihmisiä, jotka ovat todellisen tekemisen tiellä. Peters huomauttaa, että 50 ihmistä on tehokkaampia kuin 500 ihmisen ryhmä. Hyvänä vinkkinä Peters kehottaa yrityksiä pitämään rakenteet ohuina ja yksinkertaisina. ”Liian vahvaan markkina-asemaan kohonneilla yrityksillä on paha taipumus kerryttää liiallista painolastia.” Taantumassa on hyviäkin puolia. Sopeutuminen ja joustaminen vaikeina aikoina ratkaisevat yrityksen menestyksen. Kannattamattomat liikeideat karsiutuvat taantuman aikana.

Yhdysvaltojen osakemarkkinat ovat olleen kehnot jo kymmenen vuotta. Dow-indeksi on noin 20 prosenttia alempana kuin keväällä 1999. Dow Jones -indeksi kuvaa New Yorkin pörssin vaihdetuimpien osakkeiden kurssien kehitystä. Petersin mukaan tällaista romahdusta ei ole nähty 1930-luvun alun jälkeen. Suurimmat yhtiöt ovat vajonneet koomaan. Viime vuoden lopulla investoinnit teknologiaan ja laitteisiin vähenivät lähes 30 prosenttia. Yritykset eivät enää investoi, eikä tutkimusta tai tuotekehitystä enää tehdä. Tämä on Petersin mukaan heikon suhdanteen aikana suurin virhe. Jos innovaatioita ja investointeja ei synny, ei yritys pysty kasvamaan eikä pitämään huolta osakkeenomistajien eduista. Petersin mielestä yritys onki yhtä hyvä kuin sen seuraava tuote. Mielestäni tämä pitää paikkansa. Taantuman aikana tuotekehitystä tehnyt yritys on myös etulyöntiasemassa huonon suhdanteen jälkeen. Yrityksen on helpompi lähteä eteenpäin.

Tom Petersin mielestä liikkeenjohdon asiantuntijoiden huomio kiinnittyy usein aivan liikaa suuriin pörssiyhtiöihin ja varsinkin teollisuusjätteihin. Pienimmistä yrityksistähän ne menestystarinat usein alkavat. Tämän takia asiantuntijoiden mielenkiinnon ja tutkimuksen kohteena tulisi olla pienet yritykset. Peters sanookin, että pienet yhtiöt ovat mille tahansa taloudelle arvokkaampia kuin kulta.

(Kauppalehden Optio-liite 19.2.2009 Olli Herralan artikkeli Kun bisnesgurukin hämmästyi)

EU-maiden velkavuori uhkaa jäädä nuorten maksettavaksi

Helsingin Sanomien artikkeli käsittelee tällä hetkellä, kun eletään taantuman vaihetta todella ajankohtaista asiaa. Euroopan Unionin komissio on huolissaan jäsenmaiden nopeasta velkaantumisesta, joka voi tarkoittaa jättimäistä velkataakkaa tuleville sukupolville. Euroopan Unionin talouskomissaari Joaquín Almun nosti asian esille keskiviikkona sanoen: ” Julkiset taloudet on saatava tasapainoon keskipitkällä aikavälillä. Muuten taantumasta ei päästä eroon ilman että jälkipolville jää valtava taakka".

Euroopan Unionilla on yhteisiä sopimuksia taloudenpidosta, joiden tarkoituksena on ohjata jäsenmaiden taloutta sekä estää paha velkaantuminen. Tällä hetkellä jäsenvaltiot eivät kuitenkaan pysty sääntöä noudattamaan johtuen talouden heikosta tilasta. Komission usko jäsenmaiden kykyyn selviytyä kriisiajan velkaantumisesta on heikolla pohjalla, sillä useat maat eivät ole pystyneet noudattamaan säännöstä, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä saa olla enintään kolme prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, edes hyvinä aikoina. Osaltaan tämä syö luottamusta koko säännöstön toimivuuteen, vaikka tarkoitus on hyvä, se ei tällaisena selvästikään toimi edes hyvinä aikoina. Komissio pitää kuitenkin tärkeänä kunnioittaa säännöksiä, jotta säilytetään ihmisten luottamus päättäjiin ja näin luodaan kansalaisille turvallisuuden tunnetta. Pahiten jälkeen ovat jäämässä Irlanti, Kreikka, Ranska, Espanja, Malta ja Latvia. Esimerkiksi Irlannin julkisen talouden alijäämä lähenee jo kymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta, ollen näin jo niin iso että talouden pikaisen vakauttamisen sanotaan olevan jo lähes mahdotonta. Velkataakan ollessa näin iso, on todella suuri riski, että talouden vakauttaminen tulee kestämään niin kauan, että taakka jää nuorten harteille.

Komission mukaan normaalissa tilanteessa säännön rikkojia vastaan olisi jo aloitettu toimet, mutta talouden taantumasta johtuen ollaan tavallista sallivampia. Asiaan olennaisesti vaikuttaa myös se, että komissio voi rikkomuksista antaa vain suosituksia, rangaistuksista päättävät kuitenkin itse EU:n jäsenmaat, jotka konkreettisesti painiskelevat ongelmien kanssa.

Suomella on komission mukaan huomattavasti paremmin asiat kuin monilla muilla jäsenmailla. Suomen julkinen talous ja vaihtotase ovat edelleen ylijäämäisiä, joka johtuu Suomen hyvästä talouden pohjasta, talouden perustekijät ovat kunnossa ja terveellä pohjalla. Kuitenkin Suomenkin pitää olla tarkkana, sillä velkaa joudutaan tulevaisuudessa ottamaan, vaikkakin tilanne on parempi kuin useimmilla muilla mailla.


Lähde

Helsingin Sanomat, talous, Eu-maiden velkavuori uhkaa jäädä nuorten maksettavaksi. Saatavissa: http://www.hs.fi/talous/artikkeli/EU-maiden+velkavuori+uhkaa+j%C3%A4%C3%A4d%C3%A4+nuorten+maksettavaksi/1135243642733