Suomen talous sukelsi taantumaan vuoden viimeisellä neljänneksellä

Kansantalouden kasvu oli kotitalouksien kulutuksen varassa

Lama-taantuma-lama-laskukausi, viimeiset puoli vuotta on taisteltu taloudessa harmaita pilviä vastaan ja arveltu saapuuko maailmalla velloneet synkät pilvet myös Suomeen. Tuleeko 1990-kaltainen lama, laskukausi vai mitä? Nyt se on sitten selvillä, ”Suomen kansantalous sukelsi viime vuoden viimeisellä vuosineljänneksellä virallisesti taantumaan.” Tilastokeskuksen mukaan Suomen kokonaistuotanto supistui toisena perättäisenä vuosineljänneksenä, ja laskua pidetään kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan rajuna.

Talouden lasku on ollut yhtä jyrkkää viimeksi 1990-luvun alussa. BKT:n määrä supistui loka-joulukuussa 2,4 prosenttia vuotta aiemmasta, ja edellisestä neljänneksestä kokonaistuotanto pieneni 1,3 prosenttia. Suomen BKT:n kasvu on ollut alkuvuodesta kuitenkin niin voimakas, että loppuvuoden laskusta huolimatta BKT kasvoi koko vuonna 0,9 prosenttia. Edellisvuonna kokonaistuotanto ylsi 4,2 prosentin kasvuun. Tilastopäällikkö Tuomas Rothovius luonnehtii supistumista sekä äkkinäiseksi että voimakkaaksi. Viime vuonna tuotannon pysyminen kasvun puolella kerrotaan olleen kuluttajien ansiota, kun sekä yksityinen kulutus että julkinen kysyntä kasvoivat, ulkomaankaupan hiipuessa vetäjän paikalta.

Varmasti kaikki ovat seuranneet uutisia ja huomanneet juuri kuinka nopeaan tahtiin alkoi laajoja irtisanoutumisia, lomautuksia ja tuotannon lopetusilmoituksia tulla. Monin aloin vienti lopahti täysin, kun Euroopassa taloudelliset vaikeudet vaikuttivat jo. Näin yrityksillä tilauksia ei tullut enää lisää, ne keskeytettiin tai peruutettiin jopa kokonaan, jolloin myös tuotanto alkoi laskea. Kun tuotanto alkoi laskea, tuli pakolliseksi karsia kuluja ja näin alkoi työntekijöiden lomautukset ja irtisanomiset.

Kansainvälisen rahoituskriisin vaikutuksia alettiin jo odotella Suomessa Rothoviuksen mukaan. Ensimmäiset merkit kasvun selvästä kääntymisestä olivat kuitenkin jo havaittavissa kesällä. Noususuhdanteen huipun Suomen kerrotaan ohittaneen vuoden 2007 lopussa. Talouden kasvulla oli kuitenkin niin hyvä perintö, että viime vuonnakin talous kasvoi. Tämän vuoden bruttokansantuotteen ennustetaan kuitenkin supistuvan -1 prosentin, jos tuotanto pysyisi loppuvuoden tasolla.
Talouden eri alojen mittarit heilahtivat vuoden lopulla kehittämispäällikkö Ilkka Lehtisen mukaan reippaasti punaiselle. Laskua oli näkyvissä muun muassa teollisuuden tuotannossa ja tilauksissa, rakentamisessa, ulkomaankaupassa, metsäteollisuudessa, asuntorakentamisessa. Työllisten määrässä notkahdus tapahtui ensimmäisen kerran alaspäin vasta tammikuussa. Kulutukseen talouden nopea käänne on kuitenkin vaikuttanut yllättävän vähän. Lehtisen mukaan taantuma ei ole vaikuttanut kolmeen neljäsosaan kuluttajista. Helmikuussa yhä 80 prosenttia kuluttajista arvioi, ettei taantuma ole vaikuttanut heidän omaan kulutukseen. Vain 2 prosenttia kuluttajista kertoo vähentäneensä omaa kulutusta paljon. Kulutuksen vahvuuden syynä kerrotaan olleen tulojen kehitys.

Itse en ole huomannut esimerkiksi perheessä tai tutuilla suuria muutoksia kulutuksissa, ja mielestäni ei siihen ole syytä jos oma taloudellinen tilanne on hyvä. Ei tulisi muuttaa kulutustottumuksiaan sen vuoksi, että Suomi on nyt virallisesti taantumassa jos siihen ei itsellä tarvetta ole.

(Turun Sanomat, Lauantai 28. helmikuuta 2009, Artikkeli: ”Suomen talous sukelsi taantumaan vuoden viimeisellä neljänneksellä)

Nopea velkaantuminen syö suomen talousmainetta

Viime vuonna suomen valtiolla oli velkaa 55 miljardia euroa, mikä oli vajaa 29 prosenttia bruttokansantuotteesta. hallituksen mukaan Suomi saattaa ottaa 30 miljardia euroa lisää velkaa seuraavan kolmen vuoden aikana. Korkomenot kasvavat tällä velanottotahdilla noin miljardi euroa vuodessa. Uusi velka on osa elvytyspakettia, joka hallituksen mukaan tuo 20000–25000 työpaikkaa.

Jyrki Kataisen mukaan Eurooppalaisittain velka ei ole vielä suuri, mutta jos se uhkaa nousta niin se on ongelma. Nopea velkaantuminen voi heikentää luottamusta Suomen taloutta kohtaan. Jos luottamus suomalaisten taloudenhoito kykyyn heikkenee, lainan korkokustannukset uhkaavat nousta.
Katainen korostaa että lisälainalla katetaan tuloverojen notkahdus. Sovittuja menolisäyksiä kuten eläkkeiden korotuksia ei peruta, mutta uusista menolisäyksistä on pidättäydyttävä.

Rahaministeri vakuuttaa että ostovoima nousee tänä vuonna kohisten. Palkansaajien ja eläkeläisten ostovoima kasvaa, palkankorotukset ovat ennätyssuuret sekä asuntoluottojen korot ovat pohjalukemissa ja laskevat edelleen.
Katainen puolustaa elvytyspakettia. Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa joka elvytti rankasti jo viime syksynä. Elvytyspaketin toimet pitäisi saada vauhtiin jo loppukesästä.

Jyrki Katainen kiirehtii kuntien palvelurakenteen remonttia. Erityisesti Katainen pitäisi vauhtia sosiaali- ja terveysalan rakennemuutokseen. Tarvitaan lisää hoitajia ja hoitoa nopeammin. Ratkaisu tähän on että terveyskeskuksista tehdään moniammatillisia osaamiskeskuksia. Kun nämä saadaan luotua, houkuttelevat ne myös henkilökuntaa.
Katainen ei myönnä eikä kiellä, jos hallitus muuttaisi yhteisöveron jako-osuuksia. Kuntaliitto on vaatinut nykyisen 22 prosenttiosuuden nostoa 10 prosenttiyksiköllä. Tarkoituksena on saada hätäapua paikkakunnille, joissa yhteisöveron osuus on ollut merkittävä. Kyse olisi kuitenkin tilapäisestä ratkaisusta.

Uusi velka on melko paljon Suomen nykyiseen velkaan verrattuna, mutta koska se tulisi kolmen vuoden aikavälillä suomalaisten taloudellisen tilanteen korjaamiseksi, olisi se mielestäni ihan hyvä ratkaisu. Jos Suomen taloutta ei päästätä heikkoon tilanteeseen laman aikana vaan pyritään erilaisin toimin taistelemaan sitä vastaan, niin mielestäni laman seurauksista selvitään nopeammin ja on helpompi alkaa maksaa velkaa takaisin kuin että lainaa ei otettaisi ja Suomen tilanne pääsisi huonoksi. Lisäksi velasta on hyötyä jos sillä saadaan Suomeen työpaikkoja ja siten vähennettyä työttömyyttä, joka lisää myös ostovoimaa ja mahdollisuuksia selvitä lamasta paremmin.

(Aamulehti 16.2.2009 Anita Simolan Artikkeli: Nopea velkaantuminen syö
Suomen talousmainetta)

Heikentynyt talous — ikä irtisanomisen perustana

Monissa työpaikoissa on taas laitettu nuoret ja vanhat vastakkain potkittaessa väkeä ulos. Useimmiten lähtijät ovat vanhempaa ikäluokkaa. Mielestäni asian ei tulisi välttämättä olla näin. Iän ei tulisi olla peruste potkuille ellei se vaikuta huomattavasti työnteon laatuun. Ja suurimmassa osassa tapauksia vanhemmilla henkilöillä kuitenkin on kokemus ja tieto tehtävästä työstä, joten kuulostaa ehkä jopa hieman tyhmältäkin vain iän perusteella irtisanoa työntekijöitä.

Viime vuosina on puhuttu paljon ikärakenteen vinoutumisesta ja lähivuosina uhkaavasta työvoimapulasta. Tästä syystä vanhempaa väkeä onkin kannustettu jatkamaan työelämässä mahdollisimman kauan. Taloustilanteen heikentyminen on kuitenkin saanut tällaiset puheet tyhjiksi. Säästökeinoksi on taas otettu yli 57-vuotiaiden houkuttelu tai jopa pakottaminen eläkkeelle.

Tutkija Susanna Paloniemen mukaan vanhempia työtekijöitä on kautta aikojen käytetty työvoimareservinä riippuen siitä, onko työntekijöistä puutetta vai pulaa. Eläketurvakeskuksen tutkimuspäällikkö Eila Tuomisen mukaan taas ikääntyneillä on toimeentuloturva varmistettu, joten heikentyneen talouden aikana on helpompi irtisanoa vanhempaa ikäluokkaa.

Tutkijoiden mukaan vanhimpien potkiminen ulos ei ole kovin kaukonäköistä. Laman arvellaan kestävän muutaman vuoden, jonka jälkeen ollaan taas tilanteessa, jossa työvoima vähenee ja lisää porukkaa tarvitaan. Työelämästä kerran poistettuja työntekijöitä on hyvin vaikea enää saada takaisin töihin, huomauttaa Tuominen. Tämä väite pitää varmastikin paikkansa. Jos potkut osuisivat omalle kohdalle ja johtuisivat iästä, niin ei tulisi kyllä mieleenkään muutaman vuoden päästä mennä takaisin töihin ainakaan samaan yritykseen.

Paloniemen mukaan yritysten tulisi turvata laaja osaamispääoma, joka sisältäisi niin nuoria kuin vanhempiakin työntekijöitä. Ideaalitilanne olisi, että henkilöstörakenne kattaisi monta sukupolvea. Nousukauden ongelmat lähtevät pitkälti rakentumaan jo taantuman aikana, kun tehdään henkilöstövähennyksiä, jotka painottuvat johonkin työtekijäryhmään, sanoo Paloniemi.

Sukupolvien asettaminen toisiaan vastaan saattaa aiheuttaa kiusallista painostusta tai ikärasismia. Esimerkiksi 90-luvun laman aikana vanhempaa väkeä painostettiin jättämään työpaikkansa, jotta nuoremmat saisivat työpaikkoja. Paloniemi muistuttaa lisäksi, että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Esimerkiksi 60-vuotias voi olla innokas jatkamaan töissä ja samalla kohottaa eläkettään, kun taas nuori voisi olla halukas jättämään firman lähtöpakettia vastaan.

Ikään perustuvat vähennykset voivat hyvin pian johtaa myös työilmapiirin huonontumiseen, joka taas vaikuttaa työmotivaatioon ja kaikkeen tekemiseen. Yritysten tulisi miettiä myös asiaa myös tästä näkökulmasta. Tuloksethan eivät voi olla hyviä, jos motivaatiota ei ole ja ilmassa on konfliktien aiheita koko ajan.

Paloniemi sanoo yritysten olevan suurien kysymysten edessä, joihin ei kuitenkaan todellisuudessa pystytä tekemään yksilöllisiä ratkaisuja. Elämän ns. jatkumo jossa ensin mennään opiskelemaan, sitten töihin ja eläkkeelle ei päde enää. Nykyään uraputki on paljon monihaaraisempi mitä aikoinaan.

Nuori ei todennäköisesti tule työskentelemään samassa työpaikassa koko elämäänsä kuten vanhemmilla ikäluokilla on ollut tapana. Paloniemen mukaan eläkkeellekään ei vastaisuudessa siirrytä niin kuin vanhempi sukupolvi. Yhä todennäköisempää on, että eläkeläiset alasta riippumatta tekevät keikkaluontoisia töitä vielä niin kauan kuin jaksavat.

(Referoitu Outi Kokon artikkelia ’Liikaa ikää? Varo potkuja!’ 17.2.09 13:57 Taloussanomat, http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2009/02/17/liikaa-ikaa-varo-potkuja/20094105/139)

Referaatti

Taloussanomat, Katja Okkonen 18.1.2009:

Järki käteen lamatalkoissa

Lamatalkoot kuumentavat tunteita. Pitäisikö panna tili sileäksi ja kuluttaa kansantalouden hyväksi, vaikka työttömyyden uhka pelottaa? Oman järjen käyttö on sallittua, muistuttaa asiantuntija. Osalla on pelivaraa omassa taloudessaan, osalla ei. Kuluttajan harteille laman torjuntaa ei pitäisi hänestä kuitenkaan sälyttää.

Suomalaisten patisteleminen kuluttamaan herättää tunteita puolesta ja vastaan. Toisia ärsyttää se, miksi työpaikkansa puolesta pelkäävien pitäisi kuluttaa viimeiset euronsa kansantalouden hyväksi. Joitakin pistää vihaksi kulutusvimman lietsominen ylipäätään.

Toinen puoli taas kimmastuu siitä, että ihmisiä säikytellään turhan päiten säästämään – ja kansantalous kärsii.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto uskoo, että erilaisilla patistuskampanjoilla on hyvin vähän tehoa. Ihmiset tuppaavat joka tapauksessa tekemään niin kuin parhaaksi näkevät. Ja useimmiten päätökset ovat perusteltuja.

– Kyllä ihmiset arvioivat oman tilanteensa ensin ja käyttäytyvät sen mukaan sen sijaan, että ottaisivat huomioon oman käyttäytymisen epävarmoja ja epäsuoria vaikutuksia, Lehto sanoo.

Osalla pelivaraa ei vain ole

Osa uskoo siihen, että oma työpaikka ja tulotaso on turvattu. Ja nämä ihmiset todennäköisesti jatkavat kulutustaan entiseen malliin ihan ilman kampanjoitakin.

Kun taas toiset, usein pienituloiset, ovat tähänkin asti kuluttaneet kaiken sen, mikä käteen jää. Pelivara on siis alun perinkin vähäinen, ellei olematon.

– He ovat koko ajan kuluttaneet aika paljon ja eläneet voimiensa rajoilla. Ei heillä ole edes mahdollisuutta muuttaa käyttäytymistään.

Velkaantuminen voi johtaa ongelmiin, jotka pienentävät pelivaraa entisestään.

Milloin on syytä pelätä?

Työttömyyden ja tulojen putoamisen pelko on se, joka saa monet nykytilanteessa varovaiseksi. Mutta milloin työttömyyden pelko on perusteltu?

– Todennäköisyys joutua työttömäksi vaihtelee yksilökohtaisesti. Osa ihmisistä kokee tilanteensa aika varmaksi ja pitää todennäköisyyttä pienenä. Nämä jatkavat aika paljon entiseen malliinsa elämäänsä.

Lehto muistuttaa, että on paljon esimerkiksi vientiteollisuudessa työskenteleviä keski- tai hyvätuloisia, joilla voi olla perusteltu syy pelätä työttömyyttä tai tulojen vähenemistä.

– On aika kohtuullista, että nämä ihmiset jonkin verran lisäävät säästämistä, koska he odottavat, että tulotaso tippuu. Ainakin ansiot voivat tippua, jos kaikenlaiset palkanlisät jäävät pois ja niin edespäin.

Puskureita ei ole kasvatettu

Nämä ihmiset lisäävät Lehdon mukaan suurella todennäköisyydellä säästämistä, mikä näkyy kulutuksen kasvun hidastumisena. Hän huomauttaa, että säästämisaste on Suomessa ollut viime vuosina hyvin alhainen.

– Puskureita ei ole ollenkaan kasvatettu, melkein päinvastoin. Nyt jonkin verran kasvatetaan, mikä voi yllättävästi supistaa kulutusta.

Lehto muistuttaa, että ihmiset itse ovat oman tilanteensa parhaimpia asiantuntijoita.

– Tulee mielikuva, että vastuuta sysätään tavallisten ihmisten harteille. Että nyt voitte muuttaa käyttäytymistänne ja nostaa Suomen lamasta.

http://www.taloussanomat.fi/raha/2009/01/18/jarki-kateen-lamatalkoissa/20091321/139

REFERAATTI

Katja Okkonen kirjoittaa Talous sanomissa 18.1.2009 erittäin ajankohtaisen artikkelin. Okkonen nimittäin käsittelee artikkelissansa nykyhetken taantumaan ja lamatilannetta. Artikkelin Okkonen aloittaakin hyvällä retorisella kysymyksellä: ”Pitäisikö panna tili sileäksi ja kuluttaa kansantalouden hyväksi, vaikka työttömyyden uhka pelottaa?” Asiantuntijan ratkaisu tähän on, että kuluttajien harteille laman torjuntaa ei tule sysätä ja oman järjen käyttö on suotavaa.

Mielestäni asia onkin juuri näin. Kansan ei tule olla torjuntakeino, eikä pelinappula. Mahdollisesti kuitenkin tulevaisuudessa, mikäli lamatilanne vielä pahenee niin, tulee kansasta enemmän ja enemmän pelinappula.

Okkosen artikkelissa todetaan, että kansan patisteleminen kuluttamaan herättää tunteita, niin puolesta kuin vastaakin. Kuluttamista vastaan perustellaan sillä, että viimeisiä rahoja ja säästöjä ei kansantalouteen haluta laittaa. Lisäksi uhkana kun on työpaikan menettäminen, ei kansantalous kansalaisia niinkään kiinnostaa, vaan vain oma henkilökohtainen talous. Kuluttamiseen patistaminen herättää Okkosen mukaan jopa vihaa kansan keskuudessa.

Vastaavasti kuluttamista perustellaan sillä, että ihmisiä on turhaan säikytelty ja kannustettu säästämiseen, josta siis kansantalous kärsii. Itse kuitenkin pidän molempia perusteluina hyvänä, mutta suurin osa väestöstä kuitenkin kuuluu tulojen mukaan pieni- ja keskisuureen tuloluokkaan. Tämä tarkoittaa, että varoja ei ole varastossa kansantaloutta varten. Mielestäni siis on oikein ja perusteltuakin, että ensin kansalainen hoitaa oman talouden kuntoon ja huolehtii ettei velkaannu.

Mielipiteeseeni yhtyy myös artikkelissa kommentoinut palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Eero Lehto. Lehto nimittäin kommentoi artikkelissa, että ”ihmiset tuppaavat joka tapauksessa tekemään niin kuin parhaaksi näkevät.”

Kansalaisissa on kuitenkin joukko, joiden työpaikka ja tulotasokin on turvattu. Tällä joukolla on kansantaloudessa juuri nyt erittäin tärkeä asema, koska he kuluttavat jatkossakin todennäköisesti samaan malliin kuin ennen. Tämä onkin hyvä asia, että kansantalouteen saadaan rahaa ”kiertoon” ja samalla kuitenkin kansalaisten yksilöllinen rahatilanne pysyy kontrollissa.

Artikkelissa pohditaan myös milloin on syytä todella pelätä työttömyyttä ja tulojen tippumista. Vastaukseksi artikkelissa kirjoitetaan, että työttömyys vaihtelee. Tilanne onkin juuri tämänkaltainen. Osalla pelko on suuri ja aiheellinen, kun taas toisilla elämä jatkuu samaa rataa kuin ennen.

Eero Lehto kuitenkin nostaa esille vientiteollisuuden. Vientiteollisuudessa työskentelee keski- ja hyvätuloisia paljon, mutta uhka työttömyydestä ja tulojen vähentymisestä on oleellinen. Uhka synnyttää mm. säästämistä ja varojen tarkempaa hallintaa, mikä vastaavasti siis tekee nyt ”hallaa” kansantaloudellemme. Vientiteollisuus kärsii tietenkin, koska maailman taloustilanne on yleisesti ottaen tällä hetkellä taantumassa ja / tai jo lamassa.

Artikkelin loppuun Lehto toteaa hyvin, että ihmiset ovat oman tilanteensa parhaimpia asiantuntijoita. Yhdyn täysin Lehdon mielipiteeseen, sillä kuka muu tietää raha-asiasi paremmin kuin sinä itse?

Adam Smith

Adam Smith (n. 5. kesäkuuta 1723 – 17. heinäkuuta 1790) oli skotlantilainen taloustieteilijä ja moraalifilosofi. Hän oli yksi skotlantilaisen valistuksen avainhahmoja. Smithiä pidetään nykyaikaisen kansantaloustieteen isänä. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1776 julkaistu Kansojen varallisuus. Smith on keksinyt lisäksi vertauskuvan 'näkymättömästä kädestä'.

Deflaatio

Deflaatio on kuluttajahintojen yleinen lasku, "rahan arvon nousu" tai rahamäärän väheneminen, eli se on inflaation vastakohta. Klassisesta taloustieteestä periytyvän teorian mukaan deflaatio johtuu siitä, että liikkeellä oleva rahamäärä pienenee suhteessa markkinoilla tarjolla oleviin hyödykkeisiin.

Deflaatiota pidetään kansantaloudessa ongelmana, koska se aiheuttaa deflaatiokierteen riskin. Siinä deflaatio aiheuttaa kulutuksen ja investointien laskun, koska hintojen odotetaan laskevan edelleen. Se taas johtaa edelleen tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun.

Deflaatiota voi esiintyä nousukaudellakin, mikäli liikkeellä oleva rahamäärä kasvaa hitaammin kuin hyödykkeiden reaalinen tuotanto.

Rahan kvantiteettiteoria

David Humen kehittämä ja myöhemmin klassisen taloustieteen ydinteeseihin kuulunut teoria. Teorian mukaan rahamäärän lisääntyminen johtaa hintatason nousuun, muttei kuitenkaan vaikuta tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotantoon.