Monissa työpaikoissa on taas laitettu nuoret ja vanhat vastakkain potkittaessa väkeä ulos. Useimmiten lähtijät ovat vanhempaa ikäluokkaa. Mielestäni asian ei tulisi välttämättä olla näin. Iän ei tulisi olla peruste potkuille ellei se vaikuta huomattavasti työnteon laatuun. Ja suurimmassa osassa tapauksia vanhemmilla henkilöillä kuitenkin on kokemus ja tieto tehtävästä työstä, joten kuulostaa ehkä jopa hieman tyhmältäkin vain iän perusteella irtisanoa työntekijöitä.
Viime vuosina on puhuttu paljon ikärakenteen vinoutumisesta ja lähivuosina uhkaavasta työvoimapulasta. Tästä syystä vanhempaa väkeä onkin kannustettu jatkamaan työelämässä mahdollisimman kauan. Taloustilanteen heikentyminen on kuitenkin saanut tällaiset puheet tyhjiksi. Säästökeinoksi on taas otettu yli 57-vuotiaiden houkuttelu tai jopa pakottaminen eläkkeelle.
Tutkija Susanna Paloniemen mukaan vanhempia työtekijöitä on kautta aikojen käytetty työvoimareservinä riippuen siitä, onko työntekijöistä puutetta vai pulaa. Eläketurvakeskuksen tutkimuspäällikkö Eila Tuomisen mukaan taas ikääntyneillä on toimeentuloturva varmistettu, joten heikentyneen talouden aikana on helpompi irtisanoa vanhempaa ikäluokkaa.
Tutkijoiden mukaan vanhimpien potkiminen ulos ei ole kovin kaukonäköistä. Laman arvellaan kestävän muutaman vuoden, jonka jälkeen ollaan taas tilanteessa, jossa työvoima vähenee ja lisää porukkaa tarvitaan. Työelämästä kerran poistettuja työntekijöitä on hyvin vaikea enää saada takaisin töihin, huomauttaa Tuominen. Tämä väite pitää varmastikin paikkansa. Jos potkut osuisivat omalle kohdalle ja johtuisivat iästä, niin ei tulisi kyllä mieleenkään muutaman vuoden päästä mennä takaisin töihin ainakaan samaan yritykseen.
Paloniemen mukaan yritysten tulisi turvata laaja osaamispääoma, joka sisältäisi niin nuoria kuin vanhempiakin työntekijöitä. Ideaalitilanne olisi, että henkilöstörakenne kattaisi monta sukupolvea. Nousukauden ongelmat lähtevät pitkälti rakentumaan jo taantuman aikana, kun tehdään henkilöstövähennyksiä, jotka painottuvat johonkin työtekijäryhmään, sanoo Paloniemi.
Sukupolvien asettaminen toisiaan vastaan saattaa aiheuttaa kiusallista painostusta tai ikärasismia. Esimerkiksi 90-luvun laman aikana vanhempaa väkeä painostettiin jättämään työpaikkansa, jotta nuoremmat saisivat työpaikkoja. Paloniemi muistuttaa lisäksi, että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Esimerkiksi 60-vuotias voi olla innokas jatkamaan töissä ja samalla kohottaa eläkettään, kun taas nuori voisi olla halukas jättämään firman lähtöpakettia vastaan.
Ikään perustuvat vähennykset voivat hyvin pian johtaa myös työilmapiirin huonontumiseen, joka taas vaikuttaa työmotivaatioon ja kaikkeen tekemiseen. Yritysten tulisi miettiä myös asiaa myös tästä näkökulmasta. Tuloksethan eivät voi olla hyviä, jos motivaatiota ei ole ja ilmassa on konfliktien aiheita koko ajan.
Paloniemi sanoo yritysten olevan suurien kysymysten edessä, joihin ei kuitenkaan todellisuudessa pystytä tekemään yksilöllisiä ratkaisuja. Elämän ns. jatkumo jossa ensin mennään opiskelemaan, sitten töihin ja eläkkeelle ei päde enää. Nykyään uraputki on paljon monihaaraisempi mitä aikoinaan.
Nuori ei todennäköisesti tule työskentelemään samassa työpaikassa koko elämäänsä kuten vanhemmilla ikäluokilla on ollut tapana. Paloniemen mukaan eläkkeellekään ei vastaisuudessa siirrytä niin kuin vanhempi sukupolvi. Yhä todennäköisempää on, että eläkeläiset alasta riippumatta tekevät keikkaluontoisia töitä vielä niin kauan kuin jaksavat.
(Referoitu Outi Kokon artikkelia ’Liikaa ikää? Varo potkuja!’ 17.2.09 13:57 Taloussanomat, http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2009/02/17/liikaa-ikaa-varo-potkuja/20094105/139)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti